Olen erittäin tyytyväinen. Seppo & Tylle 40v.-geimit olivat jälleen kerran hyvin sankareidensa oloiset. Hyvää ruokaa, riittävästi juomaa ja talo täynnä ihania sukulaisia ja ystäviä. Aika rauhallista menoa, mutten mitenkään kommentoisi sitä väsähtäneeksi. 

Kiitokset kuuluvat todellakin paikalle saapuneille ja erityismaininnan saavat kaikki etukäteen, illan aikana ja jälkikäteen auttaneet ystävät. Falafel-tarjonta olisi lähennellyt nollaa ja linssit jääneet keittämättä elleivät ystävät olisi olleet tukena ja välillä ainoina kantavina voimina.
Minä olin niin helpottunut ja huojentunut kun Seppo otti ohjat itse juhlapäivänä ja jälkipeleissä. Harvoin minua näkee niin iloisesti hiljaa ja vietävissä kuin ystäväni Sepon kelkassa. Kiitos Seppo!
 
Juhlapäivänä erikoismaininnan saavat kyllä vielä loistavat keittiöorjamme Pinja, Johi ja Aino. Pinjaa ja Johia on koulutettu vaativaan tehtävään jo useimmissa juhlissamme mutta Ainon entré oli kyllä loistava sekin. Tunti tolkula tytöt vääntivät ensin kystä kyllä ja sitten auttoivat lautasia häviämään koneen kautta toiselle kierrokselle ja mikä vielä hurjempaa, myös käsin pestynä. Hyvä että ehtivät välillä jotain suuhunsa laittaa. Keittiön uusi ja odottamaton näky oli Ari. Arista ja Arin intohimoisesta suhtautumisesta ruokaan oltiin jo jonkin aikaa kuultu juttuja, mutta mies löi meidät kaikki ällikällä ilmaantumalla paikalle kokin asussaan kattiloita ja veitsisalkkua kantaen. Harmittaa että Seposta ja Arista ei otettu yhteiskuvaa. Jotenkin tuli Muppet-show mieleen, siellä se hullu ruotsalainen kokki säntäilemässä veitsensä kanssa ja ne vanhat kääkät katsomossa shaketti päällä… Miss Piggyn roolia kaavailtiin Maarialle ihastuttavien kiharoiden, ja vain niiden, takia.
 
Illan aikana ruokapöytään nousi uusi hitti. Aiempina vuosina olen ranskalaisen maalaisleivän ohjetta jakanut halukkaille , mutta nyt oli vuorossa saaristolaisleipä. Napakymmpi jo ensimmäisellä kerralla. Ystävämme Kirsi, Soikkelina paremmin tunnettu, oli ohjeen Apulehdestä napannut. Leivän leipomisessa on kaksi vaikeaa kohtaa. 1) kaupassa käynti; Maltaat, mitkä maltaat? Ruisjauho sentään löytyy ihan ok mutta leseet. Niitä on niin montaa sorttia. Ja hiiva. Kuka löytää hiivan loputtomasta maitotiskistä? 2) taikinan annostelu vuokiin; kuinka paljon on sopivasti? Voin kertoa että se on aika vähän. 1/3 ja aivan maksimissaan ½ vuuan korkeudesta. Taikina nousee ja tekee sitä vielä uunissakin.
Tämä  allaoleva on siis alkuperäisohje

Saaristolaisleipä
1 l appelsiinimehua
2 palaa hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl vehnäleseitä
3 dl tummaa siirappia
3 dl ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita
11 dl vehnäjauhoja

Lämmitä appelsiinimehu kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva mehuun (jos käytät kuivahiivaa, mehun pitää olla hieman kuumempaa ja hiiva lisätään vasta jauhojen kanssa). Lisää kaikki ainekset vehnäjauhoja lukuunottamatta mehun joukkoon. Sekoita. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan, sekoita hyvin.
Taikina on erittäin löysää. Kaada se voideltuihin leipävuokiin ja anna kohota tunti- 1½. Taikinasta tulee 3-4 limppua. Paista leipiä uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 1½ tuntia. Valele paistamisen puolivälissä siirappivedellä. Kumoa kypsät leivät vuoista liinan alle jäähtymään.
 
Omina kommentteina mainittakoon että ostin A)  kauraleseitä. Olivat halvempia ja lisäksi ajattelin sitä kuinka terveellisiä ne ovatkaan kolesterolia laskiessaan. Siis selvä kompensaatio sille voille jota niin mieluusti päälle sipaisee. B) Litran appelsiinimehun sijasta laitoin Lidlin 0,75 hedelmälihaisan appelsiinimehun ja 2,5 dl vettä.
 
 
Niin hyvä mutta niin epäesteettinen oli belugalinssisalaatti. Viikon verran jämälaatikkoa (1/3 jäi yli 10 litran satsista) jatkojalostaneena olen ollut entistä otetumpi belugalisseistä.
Keitetään belugalinssit runsaassa vedessä. Paisuvat valtavasti. Punasipuli leikataan ohuiksi viipaleiksi (mandoliinillä) ja niitä ”kypsytetään” balsamicoetikassa. Sekoitetaan keskenään ja joukkoon lisätään ihan ehtaa Rajamäen väkiviinaetikkaa, (oliivi)öljyä, suolaa ja mustapippuria. Annetaan ässehtiä. Juuri ennen tarjoilua lisätään fetakuutioita. Juhlissa oli chevreä, mutta yleensä teen ko herkun fetalla. Nyt viikko myöhemmin tuunasin salaattia vielä punavartisella suolaheinällä (Järvikylän yrttiruukku jonka juuripaukun olen pläntännyt kasvimaahan jossa se on sitten hyvin talvehtinut ja siemennellyt). Siis aivan mielipuolisen hyvää. Sopii mm. grillatun lihan (ja HK:n lihapullien) seuraksi.
 
Toivon pääseväni nauttimaan Arin laittamasta englantilaisesta paahtopaistista jo ennen viiskymppisiämme lauantaita16.5.2020. Housebändimme WWW pääsee oletettavasti silloin paikalle ja vieraistakin lienee suurin osa samoja. Mutta sitä odotellessa toivotan teille hauskaa kesää ja ehkäpä tavataan Pallen 45v. juhlissa Ruskeasuolla 21. elokuuta tai Loviisan Wanhojen talojen päivillä 28.-29. elokuuta 2010 kirpputorin merkeissä.
 
 
 
P.S. Joku kyseli että mistä niitä hassuja tarroja saa joita oli laseissa tunnistimina.
Kyseinen firma tekee kaikkea jännää ja tosi tarpeellista. Niinku kuvallisia käyntikortteja. 100 korttia ja kaikissa eri kuva jos niin toivot.