Heippa di deippa kaikki. Olen ollut ehdottoman laiska bloggaaja tänä keväänä. Nyt iloitsen siitä että kännyni kastui ja olen päässyt Facebiikin ikeestä irti!

Pian saatte lukea seikkailuistamme Istanbulissa. Siellä oli mageeta. Mutta sitä ennen haluan jakaa löytämäni kirjoituksen

PISTE NEGATIIVISUUDELLE JA ILON TAPPAJAISILLE

Negatiivinen ihminen kylvää ympärilleen pessimismiä, kyynisyyttä ja epätoivoa. Hän suhtautuu elämään ja muihin ihmisiin kuin krooniseen vaaraan, jota varten on viisainta suojautua hyökkäämällä itse ensin. Ja sitähän elämässä niittää, mitä kylvää.

Erään tilan pihaan laukkasi villiori.

- Sinullehan kävi hyvin, sait ilmaisen hevosen, naapuri totesi tilan isännälle.

- No, hyvin tai huonosti, kuka tuon nyt tietää, vastasi isäntä.

Pari päivää myöhemmin tilan poika ratsasti orilla, putosi sen selästä ja taittoi jalkansa.

- Nyt kävi huonosti, sanoi naapuri.

- No, hyvin tai huonosti, kuka tuon nyt tietää, vastasi isäntä.

Jonkin ajan kuluttua kylään saapui joukko armeijan sotilaita ja värväsi kaikki kylän nuoret pojat sotaan. Tilan poikaa ei huolittu katkenneen jalan vuoksi armeijaan.

Muutaman päivän päästä villiori karkasi tiehensä.

- Huono juttu, kun hevonen karkasi, sanoi naapuri.

- No, hyvä tai huono, kuka tuon nyt tietää, vastasi isäntä taas.

Viikon kuluttua ori palasi ja toi mukanaan tamman ja kaksi varsaa.

- Tapahtumat ja asiat ovat perusluonteeltaan neutraaleja. Tapahtuma sinänsä ei ole ratkaiseva, vaan se, mitä sen kanssa teemme, ja mitä siitä seuraa, sanoo kouluttaja ja kirjailija Timo Ylä-Soininmäki.

Vastoinkäyminen, epäonnistuminen, vaikeus tai suru muuttuu negatiiviseksi vasta ihmisen mielessä. Näin kävi Ylä-Soininmäelle itselleenkin, kun hänen avioliittonsa 10 vuotta sitten päättyi eroon. Mies möyri itsesyytöksissä ja negatiivissa ajatuksissa, etsi lohtua alkoholista ja syytti entistä vaimoaan pahoinvoinnistaan. Montun pohjalla hän kuitenkin havahtui ajattelemaan asioita.

- Erosta, jota siihen asti olin pitänyt negatiivisena asiana, seurasi lopulta paljon hyvää. Koska tästä henkisestä pahasta olosta kumpusi halu ja tarve jostain paremmasta. Tästä syystä kiinnostuin henkisestä kasvusta ja aloin miettiä, mitä todella haluan elämältäni. Aloin opiskella ja kehittää itseäni. Oivalsin, että tärkeintä on elää tätä hetkeä, ei eilistä eikä huomista.

Tämän hetken taika

Timo Ylä-Soininmäki lähti nuorena miehenä 22 vuotta sitten Lahdesta Los Angelesiin valloittamaan maailmaa ja onnistui. Miehen elämä on kuin suoraan ”amerikkalaisesta unelmasta”. Hän perusti huonekalutehtaan, menestyi ja sai rahaa, mainetta ja kunniaa.

- Aloin kuitenkin ajatella, että ulkoisia saavutuksia tärkeämpää on sisäinen hyvä olo ja mielenrauha. Vaikka elämäni olikin periaatteessa ihan hyvää sen jälkeen, kun selvisin erotuskasta ja aloin kartuttaa henkistä pääomaani, se muuttui aiempaa paremmaksi, kun hyppäsin bisneselämästä pois ja toteutin unelmani. Ryhdyin kouluttajaksi, kirjoitin kirjan Emotional Wealth ja palasin Suomeen. Tosin vain puoliksi, sillä asun osan vuodesta edelleen Los Angelsissa. Aika näyttää, miten hyppyni onnistuu.

Ylä-Soininmäki uskoo unelmiin ja rohkaisee ihmisiä toteuttamaan haaveitaan. Unelmissa piilee kuitenkin vaara. Unelman tavoittelijalta saattaa jäädä nykyhetken merkityksellisyys oivaltamatta.

- Ihminen, joka nauttii nykyisyydestä ja on läsnä tässä hetkessä, on todennäköisesti tyytyväinen myös huomenna ja tulevaisuudessa. Kun taas ihminen, joka on nykyiseen elämäänsä tyytymätön, on todennäköisesti tyytymätön tulevaisuudessakin.

Eilinen on mennyttä, huomiseen ei voi vielä tarttua. Vain nykysyisyyttä voi elää. Suurin osa päivistä on harmaita ja tasapaksuja – ellei niissä ole naurua ja iloa. Kyky löytää ilon ja huumorin voima arjesta ja tästä hetkestä on avain hyvään ja täyteläiseen elämään. Fyysikko Albert Einstein sanoi, että on vain kaksi tapaa elää: joko kaikki on ihmettä, tai mikään ei ole ihmettä.

Ilo suojaa masennukselta

Ilottomuus on tila, jossa mikään ei sykähdytä, ei kosketa eikä tunnu miltään. Kansantaudeiksemme muodostuneet stressi ja masennus ovat osasyynä ilottomuuteen. Stressi vääristää ja kaventaa ajatuksia. Mitä väsyneempi ja masentuneempi ihminen on, sitä taipuvaisempi hän on negatiiviseen ajatteluun, ja sitä todennäköisemmin hän kadottaa kyvyn nähdä elämän pieniä ihmeitä.

Sekä masennus että stressi ovat todellisia, oikeita sairauksia, joita ei pidä väheksyä. Molempia voi kuitenkin ehkäistä ennalta. Psykiatrian erikoislääkäri Ilkka Vartiovaara on verrannut ihmistä energiasäiliöön, jonka tulisi olla kaiken aikaa melko täynnä positiivista ja arkisessa elämässä tarvittavaa jaksamista. Ihminen jaksaa vain tietyn määrän vaikeuksia ennen kuin hän murtuu, ja jokaisen ihmisen jaksamisella on rajansa. Nämä rajat on hyvä tuntea ja tiedostaa, koska energiasäiliön pitäminen riittävän täytenä parantaa elämänlaatua sekä suojaa stressin ylikuormitukselta ja masennukselta.

Eläminen kuluttaa, mutta myös synnyttää energiaa, eikä ihminen ole tässä suhteessa poikkeus. Energiasäiliö täyttyy aina, kun ihminen tekee asioita, jotka tuovat mielihyvää, iloa ja oivalluksia sekä antavat voimia. Tällaisia hyvän mielen tuottajia ovat esimerkiksi huumori, myönteiset mielikuvat, liikunta, ystävät, musiikki, kirjat ja elokuvat. Näiden hyvän mielen tuottajien tehokkuus on todistettu tieteellisestikin. Esimerkiksi hyvän kirjan lukeminen saa aikaan psyykkisten, hermostollisten ja muiden elinjärjestöjen kemiallisissa toiminnoissa tapahtuvan muutosten sarjan, joka kohottaa mielialaa.

Optimismi on luottamusta siihen, että asiat yleensä järjestyvät pettymyksistä ja takaiskuista huolimatta. Psykologi Daniel Golemanin mukaan optimismi on asenne, joka suojaa ihmistä apatialta, toivottomuudelta ja masennukselta vaikeuksien edessä. Se auttaa eteenpäin elämässä. Huolehtiminen, masennus, stressi ja viha puolestaan heikentävät sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä.

Tunteet vaikuttavat ajatuksiin, ja päinvastoin. Sekä kielteiset että myönteiset tunteet vaikuttavat ratkaisevasti ajatteluun ja elämänasenteeseen. Golemanin mukaan masennusta voidaan ehkäistä ennalta opettamalla ihmiset jo lapsina suhtautumaan ongelmiin myönteisesti.

Ilon tappajat

Kouluttaja, kirjailija Ritva Enäkosken mukaan viisi ilon kokemusta päivässä pitää masennuksen loitolla. Hän korostaa, että elämä on lahja, jossa yhdenkään päivän ei saisi antaa valua ohi ilman, että sillä on merkitystä eläjälle.

Ilottomuuteen liittyy kaiken mitätöiminen: olen kokenut tämän aiemmin, olen nähnyt kaiken, kuullut kaiken, osaan kaiken, tiedän kaiken. Ihminen, joka säilyttää taitonsa ihmetellä ja iloita saa kokea oho- ja ahaaelämyksiä päivittäin. Negatiivisen ihmisen päivät sen sijaan täyttyvät hohhoijaa -kokemuksista.

Ahaa vai hohhoijaa, valinta on jokaisen oma. Siinä, missä toinen näkee tilanteen seikkailuna, mahdollisuutena tai hykerryttävänä arjen komediana, toinen löytää siitä vastoinkäymisiä, ongelmia, esteitä tai tahallista ilkeilyä.

Pienillä ilkeillä piikeillä, mitätöivillä lausahduksilla tai olankohautuksilla jotkut ihmiset onnistuvat latistamaan tai jopa tappamaan läheistensä ilon ja onnistumisen kokemukset. Myös surun kokemuksia väheksytään. Kun joku porukasta uskaltautuu kertomaan vaikeasta erostaan, sairaudestaan tai ongelmistaan työpaikalla, joukossa on aina joku, jolla on vielä tuskaisempi ero, vaikeampi sairaus tai kamalampi pomo kuin kertojalla. Jokaisessa työyhteisössä, suvussa ja tuttavapiirissä on vähintään yksi ”ruttuturpa”, ”toista se on mulla” tai ”ei sitä ennenkään” tyyppi, joka kylvää negatiivisuutta ympärilleen.

Ystäväpiirit koostuvat usein suurin piirtein samankaltaisessa tilanteessa ja asemassa olevista ihmisistä. Ihminen, joka hehkuttaa onneaan tai menestystään, saa nopeasti kylmää vettä niskaansa. Esimerkiksi parisuhteestaan iloitsevalle naiselle saatetaan tokaista ”kaikki miehet pettävät” tai ”kyllä teillekin vielä kriisi tulee”.

- Se, että toisella menee parisuhteessaan hyvin, kun itselle kuuluu huonoa, viestii mahdollisuudesta tehdä jotain oman parisuhteensa eteen ja saada se onnistumaan. Mutta tätä negatiivinen ihminen ei halua kuulla, koska se vaatii ottamaan vastuuta omasta onnellisuudesta. On helpompi asennoitua negatiivisesti kuin ruveta toteuttamaan omia toiveitaan ja unelmiaan, Ylä-Soininmäki sanoo.

Tyytymättömyys ja negatiivisuus ovat kuin vuoren rinnettä alas vierivä lumipallo, joka kasvaa kasvamistaan. Negatiivinen ihminen katsoo asioita negatiivisesti ja näkee asioiden kielteisen puolen. Se, mihin elämässä keskittyy, lisääntyy. Uskomuksilla ja ajatuksilla on taipumus toteutua, koska ihminen alkaa alitajuisesti kulkea visiotaan kohti – oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Joku onkin sanonut, että elämässä saa kaiken sen, mitä pelkää ja melkein kaiken sen, mitä toivoo.

- Negatiivisuus on energiaa, joka tarvitsee kaltaistaan energiaa säilyäkseen hengissä, Ylä-Soininmäki sanoo.

Negatiivinen ihminen järjestää alitajuisesti itselleen tilaisuuksia ”ruokailla”. Esimerkiksi äiti saattaa sanoa teini-ikäiselleen lauantai-iltana, että kotiin on tultava kello yhteentoista mennessä. Jo määräystä antaessaan hän tietää, ettei teini saavu ajoissa. Äidin tavoitteena onkin valmistaa itselleen ”aamiaista”. Hänhän saa hyvän syyn olla vihainen sunnuntaiaamuna. Tai vaimo muistuttaa teatteriin lähtiessään miestään pesukoneessa pyörivistä pyykeistä ja pyytää tätä ripustamaan vaatteet, vaikka tietää, että telkkarista tulee formulakisat eikä mies niihin uppoutuessaan muista pyykkejä.

Kansanluonne?

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on pohtinut suomalaista kansanluonnetta psykologisen tiedon varassa. Suomi oli noin 20 vuotta sitten mukana kansainvälisessä vertailussa, jossa tarkasteltiin amerikkalaisten ja Euroopan eri maiden ihmisten tunne-elämää. Suomalaisten tunnekokemukset olivat kaikkein negatiivisimpia ja positiivisten tunteiden määrä vähäisin. Tutkimuksen runollinen lopputulos oli, että kaukana kylmässä Pohjolassa asuu maailman synkin, pessimistisin ja kateellisin kansa.

Professori ei usko varauksetta siihen, että suomalaiset olisivat sen negatiivisempia kuin muutkaan kansat. Suomalaiset sananlaskut kuvaavat kuitenkin hyvin ”hostiliiliksi” väitettyä elämänasennettamme. Hyvänä esimerkkinä tutut ”itku pitkästä ilosta” ja ”se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa”, ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa” tai ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”.

Hostiliteetti on enemmän kuin vihamielisyyttä. Kyse on pessimistisestä, ennakkoluuloisesta ja kyynisestä elämänasenteesta sekä epäluuloisesta ja väheksyvästä suhtautumisesta muihin ihmisiin. Hostiliteettia pidetään yhtenä sairastumisen riskitekijänä ja sen katsotaan tiivistyvän kolmeen piirteeseen: paranoidisuuteen eli epäluuloisuuteen, kyynisyyteen ja pessimismiin.

Hostiliteetti voi ilmetä tunteina, asennoitumisena ja käyttäytymisenä. Se voi ilmetä yhtäaikaa kaikissa näissä muodoissa, mutta ei aina. Elämänasenteet voi oppia, mutta tunne-elämä on ankkuroitunut syvästi ihmisen persoonallisuuteen.

Hostiili asennoituminen ilmenee yleensä negatiivisena suhtautumisena elämään, ja siihen liittyy myös pahantahtoisuus muita ihmisiä kohtaan. Hostiilin ihmisen mielestä muut ihmiset ovat epäluotettavia, ilkeitä ja itsekkäitä: he puhuvat pahaa, tarkoittavat pahaa ja juonivat ja vehkeilevät selän takana. Hostiili ihminen epäilee jatkuvasti muiden tarkoitusperiä eikä usko ihmisten pyyteettömyyteen. Jopa kohdatessaan ystävällisyyttä hostiili ihminen pohtii, mitä toinen mahtaa tarkoittaa ja mihin hän käytöksellään pyrkii.

Hostiili ihminen tulkitsee ympäristöään omasta vihamielisyydestään käsin. Hän tulkitsee herkästi väärin muiden motiivit, käyttäytyy sen mukaisesti näitä kohtaan ja saa lopulta muut ihmiset käyttäytymään itseään kohtaan sillä negatiivisella tavalla kuin odottikin heidän toimivan. Hän tappaa muiden innostuksen ja saa muut nolostumaan. Hän ei ymmärrä, miten ihmiset voivatkin innostua kaiken maailman ”typeristä” asioista ja tehdä niin tyhmiä ehdotuksia kuin tekevät.

Synnynnäistä

Hostiilit vanhemmat siirtävät usein elämänasenteensa lapsilleen. Vanhemmat saattavat opettaa tällaista elämänasennetta jopa olematta itse erityisen hostiileja. Myös pessimismi voidaan istuttaa lapseen. Lapsesta monet asiat ovat hauskoja tai ikäviä sen mukaan, minkä tulkinnan aikuinen niille antaa. Harva kuitenkin ehdontahdoin kasvattaa lapsestaan hostiilia, vaikka hostiilisuus opitaankin usein lapsena kokemusten kautta. Myös perimällä saattaa olla osuutta hostiliteetin synnyssä.

Taipumus negatiivisuuteen tai positiivivisuuteen, pessimismiin tai optimismiin, on osin synnynnäinen temperamenttipiirre, vaikka muuttuu tai vahvistuukin kasvatuksen, ympäristön ja kokemusten myötä. Keltikangas-Järvisen mukaan temperamentti selittää esimerkiksi sen, miksi samat jokapäiväisen elämän pikku harmit johtavat erilaiseen lopputulokseen eri ihmisillä. Se mikä toiselle on elämän suola, aiheuttaa toiselle sairastumisriskin.

Persoonallisuus rakentuu temperamentin ja kasvatuksen vuorovaikutuksessa. Osa temperamenttipiirteistä säilyy läpi elämän, vaikka muuttaakin muotoaan. Negatiivinen emotionaalisuus on selkeämmin synnynnäinen temperamenttipiirre kuin positiivinen emotionaalisuus. Negatiivinen emotionaalisuus tarkoittaa yleistä taipumusta negatiivisiin tunteisiin, kuten stressiherkkyyteen, huonotuulisuuteen, alakuloon, pelkoon, vihaan ja pahaan olon tunteeseen. Perimä ei kuitenkaan määrä ketään pahantuuliseksi tai alakuloiseksi, saatikka osoittamaan tunteitaan määrätyllä tavalla.

Pois opetteleminen kannattaa

- Negatiivisuudesta irrottautuminen vaatii vastuun ottamista elämästään. Se edellyttää myös syyttelystä luopumista. Sen näkemistä, ettei pahan olon ja vaikeuksien syy olekaan yksin ex-kumppanissa, pomossa tai yhteiskunnassa. Ensimmäinen askel ulos negatiivisesta itseään ruokkivasta kehästä, on tiedostaa negatiivisuutensa.

Negatiivisuudesta luopuminen ei ole helppoa, koska negatiivisuus on osa perusluonnettamme. Ihminen voi lukea kymmeniä positiivisesta ajattelusta kertovia kirjoja, kuunnella gurujen viisaita puheita ja päättää ryhtyä positiiviseksi ja huomata silti yhä uudelleen palaavansa vanhoille ajatuspoluilleen. Elämänasenteen muuttaminen on kuitenkin mahdollista.

- Ihmisen ei tarvitse ryhtyä positiiviseksi päästäkseen eroon negatiivisuudestaan. Neutraali asenne riittää. Jos kuitenkin haluaa lisätä hyvää oloaan, jo se, että alkaa kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka ovat hyvin, auttaa.

Ylä-Soininmäki muistuttaa, ettei hyvä olo tule ihmisen ulkopuolelta, esimerkiksi talosta, tavarasta tai aviopuolisosta, vaan se syntyy ihmisen sisällä ja siitä, että ihminen arvostaa sitä, mitä hänellä on. Ihminen, joka tavoittelee hyvää oloa itsensä ulkopuolelta työn, matkustelun tai omistamisen kautta pettyy väistämättä. Ja pettymys purkautuu negatiivisuutena.

Tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen kuin virukset. Vaikkei itse olisikaan negatiivinen, ympäristössä on aina joku hostiili ihminen, joka saa muiden verenpaineen nousemaan puheillaan ja käytöksellään. Hostiliteettiin liittyy halu tuottaa harmia muille. Miten tällaiseen työkaveriin, sukulaiseen tai tuttavaan tulisi suhtautua?

- Kannattaa pysytellä mahdollisimman neutraalina ja hiljaa. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä väkisin. Negatiivista ihmistä on myös helpompi sietää, kun antaa hänelle mielessään anteeksi, tarvittaessa vaikka kerran tunnissa. Anteeksi antaminen ei ole helppoa, mutta sillä on uskomaton voima, joka menee jo maagisen ajattelun puolelle, koska sitä ei voi järjellä selittää. Se, että pystyy antamaan anteeksi ihmiselle, joka ei edes tiedä, että hänelle on annettu anteeksi tai mitään anteeksi annettavaa edes on, vaikuttaa negatiivisenkin ihmisen käyttäytymiseen, Ylä-Soininmäki sanoo.

Vaikeudet kuuluvat elämään

Positiivisuus ei tarkoita sitä, ettei ihminen saisi ollenkaan tuntea surua tai mielipahaa. Päinvastoin! Tunteiden vastustaminen pitkittää vaikeaa oloa. Kyky katsoa totuutta silmiin ja nähdä asiat sellaisina kuin ne tapahtuvat, on myönteisyyttä. Tämä viisaus kiteytyy alkoholistien tunnusrukouksessa ”anna minulle voimia muuttaa se, minkä voin ja kärsivällisyyttä hyväksyä se, mitä en voi muuttaa ja viisautta erottaa nämä toisistaan”.

- Positiivisuus ei ole mikään onni- ja autuustila. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että ihmisellä on myönteinen ja optimistinen asenne elämään. Ainoastaan negatiiviset ihmiset ovat negatiivisia, Ylä-Soininmäki sanoo.

- Jokainen kokee elämässään myös vaikeita asioita ja surua. Läheisiä kuolee ja sairastuu, ihminen voi ajaa kolarin, menettää työnsä, epäonnistua yritystoiminnassaan tai parisuhteessaan. Näiden kokemusten työstämiseen voi mennä viikkoja, jopa vuosia, mutta positiivinen ihminen selviää tästä helpommalla kuin negatiivinen. Positiivisuus on luottamista ja antautumista elämän virralle. Pessimistisyys ja negatiivisuus ovat epäluottamusta ja elämänvirran vastustamista – ikään kuin soutaisi jatkuvasti vastavirtaan.

Ylä-Soininmäki muistuttaa, ettei kokemuksen kääntäminen myönteiseksi poista sitä kipua ja tuskaa, mitä menetykset ihmisessä herättävät. Menetykset avaavat uusia ovia, mutta uudet yrityksetkään eivät aina onnistu. Ei ole olemassa mitään kolmen tai yhdeksän askeleen porrasta menestykseen tai onneen. Päinvastoin. Nekin ihmiset, jotka ovat menestyneet, ovat kokeneet elämässään enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia. Menestys ei tarkoita ainaista onnea, vaan yrittämiseen kuuluu myös epäonnistumisia.

Vastuun ottaminen elämästä ei tarkoita sitä, että elämää voisi hallita. On olemassa Kohtalo, Sattuma, Tilastollinen tekijä tai Jumala. Vastuun ottaminen elämästään tarkoittaa vastuuta omista ajatuksista, valinnoista, teoista ja tunteista sekä niiden vaikutuksista muihin ihmisiin. Negatiivisuuden kierteen katkaiseminen tuo elämään harmoniaa ja iloa.

Asiantuntija: kouluttaja, kirjailija Timo Ylä-Soininmäki

Lähteeet:

Mari Aulanko. Johdan itseäni, aikaa on ja energiaa riittää. Gummerus 2000.

Liisa Keltikangas-Järvinen. Tunne itsesi, suomalainen. WSOY 2000.

Liisa Keltikangas-Järvinen. Hyvä itsetunto. WSOY 2002.

Ilkka Variovaara. Jaksamisen rajat. WSOY 2000.

Daniel Goleman. Tunneäly, lahjakkuuden koko kuva. Otava 1997.

Ritva Enäkosken artikkeli ”Ilot ja unelmat ovat arjen energiapaukkuja” kirjassa ”Hyvän elämän avaimet. Elämää täysillä. Weilin+Göös 1999.

 

Tämä lainaus löytyi osoitteesta http://timoyla.com/muut/madame.html