torstai, 4. elokuu 2011

Lowiisan loppis!

 Löytöjä, löytöjä! Hienoja löytöjä!

Olemme taas mukana Loviisan Wanhat Talot- tapahtumassa 27.-28. elokuuta 2011. Siis se entinen Wanhassa Wara Parempi.

Luvassa hienoja löytöjä laajasta valikoimasta loistavassa miljöössä.

 

Osoite on Sepänkuja 10 eli Degerby Gilletin ja rannan parkkipaikan välisessä mäessä. Seuraa hienoja kylttejä

Hieno kartta alueen kirppiksistä on tehty Loviisanseudun keräilijöiden toimesta. Muuten ihan hyvä juttu mutta kartta on vielä vm 2010. Päivitän linkin kun kartta päivittyy oikealle vuodelle.

 

 Mallina menosta muutama hieno Tussen ottama kuva vuodelta 2009. Homma on kehittynyt huimasti. Miten hienot katokset meillä olikaan  jo viime vuonna. HIenoja löytöjä luvassa.

.

Tilanne on muuttunut. Tulossa myyntiin tavaraa erittäin mielenkiintoisesta kuolinpesästä. Laitan kuvia vuoden 2011 myyntiartikkeleista perjantaina jos ehdin pakkaamiseltamme.

 

 

 

maanantai, 4. heinäkuu 2011

Kesäjuhlat 2011

Hip hei hurraa, pimenevät illat saa!

Lauantaina 20. elokuuta klo 15 jälkeen (-21) on jälleen aika kokoontua Ruskeasuolle nauttimaan puutarhan vihreydestä, keiton värikkyydestä ja boolin purppuruudesta. Ja hyvästä seurasta tietty! Oman seuran mukaan ottaminen on sallittua, jopa suotavaa.

Kaiken härdellin keskellä nostakaamme maljoja Pallen 46 synttäreille ja Tyllen paketoimattomalle koivelle.

Jos tuliaista mietit, niin viini ja muut nautittavat aineet ovat aina tervetulleita.

Pukeutuminen sään mukaan. Illalla kasteen koleus tuppaa iskemään.

 

Vastauslinkki: ~RSVP, jotta osataan arvioida sopivasti yläkanttiin ruuan ja juoman menekki. Ilmoita ystävällisesti että tuuttekste vai ettekste tuu, niinku tästä linkistä. On kiva tietää, että kutsu on tavoittanut.


Mökki 23. Ratikalla 10 pääsee hyvin ja miljoona bussiakin menee ohi. 

tiistai, 22. maaliskuu 2011

Helsingin ravintoloita

Olen taas toiminut ravintolaoppaana useammallekkin ihmiselle viime aikoina. Siispä ajattelin koota teille listan näkyviin perusteluineen. Me diggaillaan enemmän yksityisistä ravintoloista kuin isommista ketjuista, mutta on tähän listalle päässyt pari HOKkilaistakin.

Helsingissä ihmisillä menee ilmeisen hyvin. Viikollakin pöytävarauksen saaminen saattaa olla haasteellista ja viikonlopun varauksen kanssa pitää olla aikaisin liikenteessä. Vink vink.

Pukeutumisesta. Helsingissä saa kulkea aika vapaasti missä kuteissa vaan, mutta silti miehenä laittaisin illalla Postresiin pikkutakin. Pelmenimestassa taas on hyvä käydä vaikka kasvimaalta/mökiltä tullessa- vaatteiden pestävyys on joskus arvossaan jos siellä sattuu olemaan jotkut isommat paistajaiset menossa.

 

Lempiravintolani on Atelje Finne Eläinmuseon ja kauppakorkeakoulujen välissä Etu-Töölössä.  Paikka menee oman budjetin rajoihin jos on kohtuullinen juomien kanssa.  Mielellään tuhlaan siellä muiden rahoja. Siellä saa perinteistä hyvää ruokaa uudella tavalla laitettuna. Onneksi Palle on oppinut tekemään heidän taivaallista siankylkirullaa kotona. Mutta minä joka en diggaile sen kummemmin jälkiruokia liputan lakritsipaahtovanukkaan puolesta ja madelinet laventelijäätelöllä ovat kertasyömisellä nousseet taivaallisten kastiin. Finnessä on se huono puoli että akustiikka voi olla haasteellinen. Kaksistaan ja nelistään se vielä menee, mutta isommalla seurueella voi olla vaikeaa jutella. Kolme ruokalajia 39€

Finnen Antolla ja Heikillä on toinenkin ravintola: Kruunuhaan Kuurna. Siellä akustiikka on vielä kauheampaa. Tila on aivan uskomaton Helsingin mittakaavassa. Ei meillä olla totuttu hienoihin holvikaariin. Keskustelulle tämä aiheuttaa hassuja efektejä, saatat kuulla paremmin naapuripöydän yhden henkilön ajatukset kuin oman seuralaisesi puheet. Kolme ruokalajia 37€.  

Fiininpää italialaista haluttessa suosittelen ihmisille yleensä Ristorante Gastonea Korkeavuorenkadulla. Kotoisammin Dagmarinkadun Benjam’s Bistro tai lapinlahdenkadun Zio Pepe ovat hyviä. Kolmessa Sepässäkin olen saanut kohtuullisen hyvää ruokaa, mutta siinä on mielestäni ketjutus havaittavissa. Loistavaa pitsaa epäammattimaisella palvelulla saa Sähkötalon Il’duetosta. Ja Urkin Fantasia, uuh ja aah. Kinkku, katkarapu, aurajuusto, salami ja tuore herkkusieni. Ikävää että artisokka on poistettu valikoimista. Urkin pitsat on niin isoja että jopa minä ja Pallekin jaetaan yks. Urkin palvelu on välillä niin ja näin, mutta musta tuntuu että kanta-asiakkaana saan tylytyksen kaupan päälle.

Kunnon kotiruokaa ja korttelikapakkameininkiä on Hietsun kirpparin naapurissa oleva Salve. HOK-Elantoa parhaimmillaan.  Salven silakat. Nam nam. Anoppikin tykkää.

Toinen silakoistaan tunnettu paikka on Sikala eli Sea Horse Kapteeninkadulla. Uuh ja aah. Paikka johon ei turistina todellakaan eksyisi noin vain- punaiset valot ikkunoissa antavat hieman erilaista signaalia. Ystävälliset portsarit ovat ammattikuntansa harvinaisia jäänteitä. Meillä on tapana jakaa alkuun iso kalakeitto. Siitä riittää useammallekin syöjälle sillä se on valtava. 5-6 henkeä syö siitä alkupaksi. Muita vakkariruokia on niiden silakoiden lisäksi täytetyt silakkapihvit ja paistettu maksa. Ja vorsmack tietty. Kun asiaan lisätään kanta-asiakkaana hoiperteleva Andy McCoy, niin hehkeetähän se on.

Retkeilykohdetta vailla oleville suosittelen poikkeamista Kirkkonummen Cittarin parkkipaikalla Bistro O Matissa. Eikös kuullosta herkulliselta osoitteelta? Mutta yes! Sieltä saa todellisia lähiruokaherkkuja. Sunnuntaibrunssi on aivan ihanaa nautittavaa, palveluakin löytyy. Hinnat kohtuulliset. Jos sunnuntaina pitäisi saada brunssia Helsingissä niin valintani olisi ehdottomasti Alia Mustikkamaalla. Itse brunssia en ole siellä nauttinut, muuten ravintolan tarjonnasta olen onneksi päässyt nauttimaan.

Jos joku muu haluaa maksaa laskun ja syödä paremmin niin valinta on vaikeaa. Demo? Postres?

Jonain lauantaina vielä suuntaan Bellevuen Zakuskapöydän kimppuun. Muita kokeilemattomia mestoja jotka ovat päässeet lyhyelle listalle on Muru ja La Table.

 

Tässä näin alkuun. Huomaan että hieman elitististä ehkä. Mutta on mulla vielä muutama muukin mainitsemisen arvoinen mielessä. Niitä sitten myöhemmin lisää.

 

sunnuntai, 2. tammikuu 2011

Edinburgh 2010, Skippers ja a room in Leith

Otimma ja lähdimmä välipäiviksi Skotlantiin. Ajatuksena oli pako arjesta ja jep, ihan hyvin toimi.

Olimme tulleet invormoiduksi ettei ruualta kannata kauheasti odottaa. Ihan hyvä oli tämä oppi. Onneksi olin muutaman hetken netissä viettänyt ja foodie-arvosteluja lukenut, niin matka ei ollut katastrofi alusta loppuun ruuan suhteen.

Parasta ruokaa matkallamme oli ehdottomasti myöhäinen lounas joka nautittiin Skippersin naapurissa a room in Leithissä.

Suuntanamme oli Skippers, paikka jonka koordinaattien kohdalla luki että EHDOTTOMASTI. Pienellä eksyilyllä etc varmistimme että paikan keittiö oli jo mennyt kiinni kun sinne saavuttiin. Onneksi ohjasivat naapuriin, samojen omistajien mestaan jossa tarjottiin lounasta pidempään.

Tuolit olivat ehdottoman epämiellyttävät, olut hyvää ja ruoka loistavaa. Palle söi chowderia jossa oli niin paljon kalaa ja hummeria että hyvä että lientä mahtui joukkoon. Minä söin fishcakes, ihania kalakakkuja, joissa savustettua haddockia (hmm, koljaa), lohta ja perunaa pallona, pankossa pyöräytetty ja friteerattu. NAMN. Palle halus testata pääruuaks kyyhkyn rintaa ja mä nautin uskomattoman hyvästä kampasimpukasta rapurisoton kanssa.

Tämän yksittäisen kokemuksen perusteella uskallamme suositella paikkaa. Mutta! Edelleenkin suuntaisin ensin Skippersin puolelle. Paikka oli niin kutsuvan oloinen soppeineen ja meriaiheisine sisustuksineen.

By bus
Lothian Region Buses for Skippers, a room in Leith and Teuchters Landing are 16, 22, 35 and 36
which all go along Commercial Street with a stop at Dock Place.

Eli kun bussi kääntyy Shorelta sillan yli, niin heti pois. Oikeestaan voi jäädä jo ennen kääntymistäkin jos älyää huomata.

 

tiistai, 21. joulukuu 2010

Tyllen uskaliaat paljastukset 2010 - Kinkun keitto

On jälleen se aika kun mietin että miten se kinkku tulikaan tehtyä edellisen avuonna. Ihan tunnetusti turhaa on kirjata ylös käyttämiään reseptejä. Nehän löytyvät taas seuraavankin kerran sieltä samasta paikasta, hukasta siis.

Oikeastaan tiedän kyllä miten kinkkuni keitän ihan kattomattaki. Elikkä näin:

Sulatutan kinkun kaupassa. Siinä säästyy jääkaapin luuttuamiselta ja saa testata että missä kaupassa palvellaan. Monivuotinen luottolihamestarimme ei palvele meitä enää- Annankadun Valtsu on lopetettu. Aseman S-marketissa ei ole kuulemma tarpeeksi tilaa ja Palle kun oli muutenkin asioillaan niin Arabiasta löytyi vastaus vuodelle 2010. Toivottavasti maistuva sellainen.

Perjantaina haen/haetutan kinkut ja alan hommiin. Kaivan yläkaapista tai pöydän alta isot kattilat. 14 ja 16 litranen taitavat olla mun suosikkeja. 10 litrasessa saattaa olla ongelmia kinkun mahtumisen kanssa. Sellaiset luuttomat pläjäykset saattavat olla enemmän pitkulaisia kuin pallukoita.

Kinkku huuhdotaan ja laitetaan kattilaan kamarapuoli alaspäin. Viritetään digitaalinen mittari Päälle vettä hanasta. (Sellasta normaali kylmää verrattuna hanasta tuleva kuuma tai kylymä vesi.) Sitten tulta alle.

Kun hökötys kuumenee nousee pintaan vaahtoa. Se kerätään reikäkauhalla veke. (Niksi: laita syvään lautasen vettä. Kun nostat vaahdot pois kattilasta niin huuhtele reikäkauhaa tässä. Muuten vaahdon irrotus olis vaikiaa tai veis palijon vettä hanan alla.) Kun vesi saavuttaa kiehumispisteen niin viritä levyn säädöt. Tavoite on että vesi hymyilee. Niinpä, siinä meinaa hymy hyytyä. Se hymyily on ehdottomasti vähemmän lämpöä kuin että kiehus. Eikä se saa olla silleenkään että se vesi vaan olis. Pitää tapahtua sellasta vienoa viritystä ja väreilyä. Sitten taas jälkiviisas huomio- sohvalla ei kannata nukkua kunnes alkaa piippaamaan vaan välillä voi käydä kattomaan sitä käärylää. Veden vähetessä saattaa intoutua kiehumaan ihan uuteen uskoon vanhoilla lämpösäädöillä.

Sitten annetaan keittyä. 40-60 min/ kilo. Kun mittari näyttää 70ºC niin kinkku nostetaan liemestä ritilälle jäähtymään. Lämpötila nousee edelleen keittämisen päättymisen jälkeenkin. Jos sen jättää jäähtymään liemeensä, niin sillon se nousee vielä enemmän.

 

Ota verkko tai kamara pois vasta jäähtyneestä kinkusta. Tätä ohjetta jaksan harvoin noudattaa. 

Meillä ei kinkkuja kuorruteta, koska ne tarjotaan valmiiksi viipaloituna. Ei maksa vaivaa.

En siis laita keitinveteen yhtään mittään. Luotan siihen että sika maistuu hyvälle. Suolaa irtoaa veteen runsaasti kinkusta itestään. Keitin tilkan lientä kasaan ja laitoin siitä pikarisottoa: Torino-makarooneja keitin puolikypsiks. sitten kaadoin ne tuohon liemeen. Lisäsin tilkan kermaa. Ja voissa pyöräytettyjä liotettuja herkkutatteja

Digimittarin virityksestä

Mittarin pään tulee osua kinkun paksuimpaan kohtaan, keskelle sinne. Mittarin johdon ei pitäis jäädä veden alle. Niinpä. Eli aseta mittari sopivaan kohtaan.

Mulla menee joka vuosi joku piikki rikki. Ei kestä sitä veden kanssa lotraamista. Nyt varustauduin sesonkiin ostamalla Ikeasta kaksi mittaria á 5,95. Tärkeää mun mielestä on että lämpötilasn saa itse säätää, ettei ole mitään valmiita beef, mutton etc asetuksia. Ihan kiva toininto on myös ajan kulumisen seurasta. Edistyksekkäissä malleissa on ajan kertymistä näyttävä mode, mun on tyytyminen siihen että laitan koneen tikittään viidestä tunnista alaspäin. Sitten melkein osaan laskea että paljonko aikaa meni.

 

Kinkun ostamien

Meillä laitetaan luutonta, verkkoon pakattua kinkkua. Tarjotaan tanskalaista koska siinä on LÄSKIÄ. Suomalaiset kinkut on niin säälittävän trimmaantuneita. Aikaisempina vuosina on tullut tehtyä luulistakin versiota, mutta koska ihastuttava mieheni Palle on hankkinut meille niin hienon siivutuskoneen, niin luuton kinkku on valintamme.

 

Lämpötila on makuasia. Jotku vannoon ylikyspään 88º

Itse menen sillä ohjeella että mikä on alhaisin suositeltava: Kinkku, suolattu, luuton 70 - 75°C, eli kun mittari näyttää 70 on aika noukkia kaunokainen jäähylle ritilän päälle. Mehevää ja hyvää.


 

Muiden ohjeita:

Keitetty kinkku

Voit kypsentää kinkun myös keittämällä, jos sinulla on käytössäsi suuri kattila. Nosta kinkku kattilaan, lisää vettä sen verran, että kinkku juuri ja juuri peittyy. Lisää kattilaan 2 laakerinlehteä ja 15 maustepippuria sekä halutessasi myös sipuli- ja porkkanalohkoja sekä muutama mausteneilikka. Kiehauta, kuori vaahto pois. Keitä miedolla lämmöllä kypsäksi, 50–60 minuuttia lihakiloa kohti. Kokeile kypsyys lihalämpömittarilla (75 astetta). Anna kinkun jäähtyä keitinliemessä. Kuorruta ohjeen mukaan. Käytä liemi keittoon tai kastikkeeseen.

Älä jätä kinkkua kuumaan keitinliemeen, vaan nosta se pois. Vaarana on muuten, että se kypsyy liikaa, kuivuu ja murtuu.

Perinnejouluherkkukinkkutm
Nimittäin paras kinkku on keitetty.

Jeps.

Ei sitä uunissa käristettyä kuivaa paskaa jota hampaat irvessä kossun voimilla kiskotaan kitusiin ja jota faija taltan ja vasaran kanssa vuolee ruisleivän päälle vielä pääsiäisenä. Ei.

Hanki sellainen 3-4 kiloinen, luuton, verkotettu kinkku. Sellainen jossa on kamara ja läski tallella. Kinkku laitetaan mahdollisimman isoon kattilaan, kymmenen litran pytty on paras. Se on muutenkin helvetin monikäyttöinen kattila olla olemassa ja niitä saa erilaisista tarjous- yms. taloista joskus ERITTÄIN HALVALLA. Mm. Arabianrannan Iittala-liike myy joskus 2-laadun kattiloita todella halvalla.

Kinkku pataan ja kylmää vettä kunnes peittyy. Kattila liedelle ja ryhdytään keittämään maltilla, pintaan nouseva vaahto yms. nostellaan kauhalla syrjään ja tarvittaessa vettä lisätään.

Kun vaahtoa ei enää muodosto, kattilaan lisätään pari laakerinlehteä, pari sipulia, kourallinen valkosipulinkynsiä, muutama porkkana, nauris, suolaa ja mustapippureita. Kansi kiinni ja keitetään pienellä liekillä Kinkun paksuimpaan kohtaan lyödään lämpömittari ja HETI kun sen neula näyttää +70'C kinkku nostetaan ritilälle valumaan.

Liemi kiehautetaan kokoon ja siilataan harsokankaan läpi, tarpeeksi jäähtynyt kinkku peitetään foliolla ja pannaan jääkaappiin.

Entä jos kinkku on jäässä?

No, se sulatetaan ... hitaasti.Hanki iso pakastekinkku hyvissä ajoin. Pieni kinkku sulaa jääkaapissa 1 - 2 vuorokaudessa, iso kinkku kylmiössä tai muussa kylmässä tilassa 3 - 5 vuorokaudessa.Paistomittarin voi painaa lihapalan paksuimpaan kohtaan jo tässä vaiheessa, ei kuitenkaan luuhun asti. Ennen paistoa kinkku voi hetken odotella huoneenlämmössä. Sopiva kinkun sisälämpötila on + 4 - 10 astetta kypsennyksen alkaessa.

ALLT OM MAT on luottolähteeni ohjeiden maailmaan

1. Spola av skinkan i rinnande  kallt vatten. Lägg skinkan med svålen upp i en stor gryta. Sätt i en köttermometer. Häll över vatten så att det knappt täcker skinkan. Koka upp och skumma.
2. Lägg i kryddorna. Låt sjuda under lock tills termometern visar 70-72°. Det tar 40-60 min per kilo skinka. Ta upp skinkan, spara spadet till dopp i grytan.
3. Griljering: Sätt ugnen på 225°. Skär bort svålen och lite av fettet. Vispa ihop ägg och senap. Bred ut det på den feta sidan av skinkan. Strö på ströbröd. Griljera i nedre delen av ugnen 10-15 min. Passa noga.