Oi kuinka oma elämä onkaan niin normaalia.
Ja miten tänä päivänä blogienkin kautta pääset mukaan monen ihmisen menoon. Tsiikasin Tiitan elämäntilanteen (menossa Bangkokiin viemään Siljaa Suimen koneelle) ja jätettyjen kommenttien kautta päädyin tutkiskelemaan hänen ystävättärensä muuttoa tyttärien kanssa Kiinaan miehen työn perässä. Sitä ennen Pariisista oli ostettu hienot kupit ja ystäviä oli käynyt kylässä. No kukas se ystävä oli? Ei se nyt ihan välttämättä mulle selvinnyt, hätäinen kuin olen, mutta mielenkiintoisiin bloggailuihin elämstä ja elämän kulusta eksyin. Kuinka lahjakkaita kirjoittajia ja oman elämän aukojia on netti pullollaan. Miten kauniita kuvia he blogiinsa laittavat.

Asioita voi katsoa niin moleta kulmalta, kuten tuo Pekingiin muuttava Vilijonka tehdessään tyttäriensä kanssa omakuvia tuoleista. Näitä tuoleja löytyi enemmänkin. Aloin miettiä miltä minä näyttäisin jos olisin tuoliasetelma. Pehmeyttä, mukavuudenhalua ja rentoutta, mutta jonkinlainen ryhti pitää olla! Suris nyt tuolillani ainakin oleilisi, ja pussi salmiakkia. Kunhan sairaslomani päättyy on tuolini tehty, jos ei blogissa asti niin ainakin ajatuksissa.