Aika kuluu ja mitä sitä saakaan aikaan? No, hulluilla päivillä tuli käytyä, Tampereella vietettyä päivä työön merkeissä ja Pallekin on saanu osansa luovasta nalkutuksesta. Mutta muuten homma on yhtä tekosyytä. Nytkään keli ikkunan tuolla puolen ei saa minua vakuuttumaan että olisi oikea aika pistäytyä mökillä. Morgen morgen.

Kevään italianopinnot työväenopistolla on ohi. Läksyt oli yleensä tekemättä, mutta kiltisti raahauduin aina paikalle jos vaikka naapurin opit tarttuis muhunkin. Eilen puhuttiin Marin kanssa siitä, miten vaikeaa on oppia kieltä kun oma kovalevy on niin täynnä ja kierroksilla muissa asioissa. Siellä ei ole tilaa verbeille eikä sanonnoillekkaan kun muut asiat kuormittavat.

Muistelin kevättä 2003 jolloin Marin avustuksella kolmessa kuukaudessa pääsin tosi toimivalle tasolle espanjan opiskeluissa. Ecuadorin matka motivoi, opettajalla oli mulle sopivat toistoon ja leikkimiseen perustuvat metodit eikä muussa elämässä ollut turhia rasitteita.

Nyt olen opiskelemassa melkein kolmatta kertaa alkeita (Eka oli yliopiston liian nopeaa edistyvä kielitieteilijöiden kansoittama luentokurssi kaaaauan aikaa sitten. Toka kurssi jonka voi laskea puolikkaksi, oli vuosi sitten keväällä ollut HOK-Elannon liian basic (kielioppi unohdettiin kokonaan, opeteltiin vaan tilanteita) ”Italiaa matkailijoille” kurssi, jonka jäljiltä sentään sain varattua Roomasta pöydän.

Nyt kolmannella kerralla meillä on ollut oikein reipas ryhmä arjen sankareita jotka ovat raahautuneet Ruusutorpan koululle keskiviikkoiltaisin syksystä kevääseen. Enää ei ole sellaista oloa että tarttis aloittaa ihan alusta tuo italian opiskelu, mutta mieluummin mä menisin syksyllä kurssille joka alkais ½ vuotta opiskelleiden tasolta. Siellä koen nyt olevani.

Italian oppeja on aika taas testata kesällä kun mennään ihmettelemään Umbrian ja Toscanan maaseutua. Ja kaupunkeja. Ja ruokaa tietty. Vuokrattavia taloja on tullu kateltua sillä silmällä. Kohta tarttee tehdä päätöksiä. Jos ei muun takia niin siks, että vois surffata jotain muuta.